TJ 1

... Ainakin raksaleiriläisillä. Tässä on viimeiset päivät itse kukin paahtanut leirikiireiden keskellä. Itselläni jännitys alkaa olla huipussaan ja rinkka pakattu.

Yöunet ovat kärsineet kuluneen viikon aikana tulevaa fiilistellessä ja kuvioita sumpliessa. Tiedotusnakki on ollut kovin opettavainen kokemus. Paljon olen oppinut siitä, miten ei kannata tehdä ja mitä kannattaa tehdä. Perinteisesti monet asiat ovaet jääneet viime tippaan. Se vain tuntuu olevan joku luonnon laki allekirjoittaneen ja varmasti monen muunkin kohdalla. Sopivasti paineen alla kuitenkin asiat sujuvat kuitenkin pikavauhtia eteenpäin huolimatta siitä, että moni asia käy ilmi vasta aivan viime tipassa.

Hyvin se menee, hyvin se menee, koitan vakuutella itseäni jännityksen laukaisemiseksi. Palat kuitenkin aina loksahtelevat kohdilleen vaikka sitten viime tipassa ja improvisoimalla. Se jos joku on eräs partiossa oppinani tosiasia. Luulen, että moni muukin leiritoimikuntalainen ja jostakin leirin osa-alueesta vastuussa oleva pohtii aivan samoja asioita kuin minäkin.

Jännityksen ja stressi yläpuolella on kuitenkin kasvava into. Hinku leirille alkaa olla jo kova ja voin kuvitella, kuinka huominen työpäivä tuntuu ikuisuudelta lähenevää lähtöhetkeä odotellessa. Ja voin myös nähdä selvästi sen hetken, kun olen astumassa ovesta ulos kohti seikkailua. Juuri sillä hetkellä iskee paniikki siitä, että jotain tärkeää on unohtunut. =D Mutta faktahan on, että se mitä ei ole, sitä ei tarvita.

Ainoa negatiivinen asia leirissä taitaa olla, että tämän hetkinen sääennuste on aika vetinen. Joten säävastaava voisi ilmoittautua! Vaadin aurinkoa ja sopivasti lämpöä!

PS. Muutama pilvenhattarakin olisi silloin tällöin kiva!
PPS. Muistakaa lukea blogia leirin aikanakin!

Leiripaikan esimulkaisu

Kuvia leiripaikalta Skutvikenistä

Huollon ja muonituksen kolmihenkinen iskuosasto kävi keskiviikkona katsastamassa leirialueen ja jutustelemassa maanomistajan edustajan kanssa. Kaikille tarpeellisille rakennelmille saatiin paikat kutakuinkin hahmoteltua, joten leirialueen puolesta asiat on kunnossa viikonloppuna alkavaa rakennusleiriä varten.

Otimme vähän ensituntumaa hiekkarantaankin, vaikkei sää vielä ollutkaan aivan leirille tilatun veroinen. Tässäpä muutama Sorvin näppäämä kuva maistiaisiksi.

-Viski

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Leiritoimikunta jälleen Onkalolla

...tai ei nyt sentään, mutta sadekuuron vuoksi jouduttiin siirtymään sinne tavalliseen eli Onkalolle, märällä ruoholla kun ei ole kovin mukava istua. Leiritoimikunnan ties-kuinka-mones kokous 26.06 sujui tavalliseen tapaan, elikkä Sorvin järjestelmälliseen yhteenmenooon huollon ongelmista ja edistyksestä meni suurin osa kokouksen kestosta (olettaisin, tuli näytettyä matkalla Onkalolle miten kaupungissa ei pidä suunnistaa) Nasun, Mallun, Sandran ja Elinan heittäessä kommenttia väliin. Loput (eli minä ja LaiPan Late) tyydyimme tappelemaan TUC-kekseistä ja juustoista, mainiot eväät! Ranskalainen punaviini puuttui, mutta ei se mitään. Jos pitää kertoa, mitä jäi mieleen, niin Nasun elämöinti omista esimerkillisistä muistiinpanoistaan sekä nurkkapaparazzi Sorvin epätoivoiset yritykset ottaa kasvokuva Sandrasta (en ihmettele miksi ihmiset pelkäävät kameroita kun Sorvi on liikenteessä).

Leiri näyttää päivä päivältä paremmalta, hyvä siitä tulee, uskokaa pois! Kuukauden päästä näemme sitten viimeistään mitä tuli suunniteltua.

Terveisin, Mikko.

EDIT: Kuvia tulee sitten kun Sorvilla on ne aikaa uppia nettiin.

Leiritoimikunta piknikillä 4.6.

Leiritoimikunta piknikillä 4.6.

Se oli synkkä ja myrsk… no oikeastaan aurinkoinen ja kaunis kesäpäivä, lämpömittarit poksahtelivat helteestä. Vaivihkaa muuhun ihmismassaan taidokkaasti soluttautuneena ihanainen leiritoimikunta kokoontui Kaivopuistossa.

17.30 oli pilkuntarkka kellonlyömä, kun kokouksen oli määrä alkaa. No itsehän tottakai saavuin paikalle tyylikkäästi vartin myöhässä. Hain edes yhtä tunnistettavaa paidan selkämystä, partaa, hiustuppoa, partiohuivia. Ei mitään. Soitin Mallulle: ”Kierrä se rakennus vastapäivään ni sä törmäät meihin.” Joo, hienoa. Niin... mistä katottuna vastapäivään? No tunnollisena lähdin kunniakierrokselle, kun törmäsin Nasuun. Nasukin sai samat ohjeet. Terävällä naistenlogiikalla lähdettiin kuitenkin myötäpäivään. Ja kas, oikeat naamat löytyi. Ja olinpa kertaalleen käynyt jo lähes oikeissa koordinaateissa.

Kokous alkoi jotakuinkin 17.50 sopivan märäytysarsenaalin poimimseen siihen käden ja suun ulottuville. Tottakai sitä pitää olla jtn järsittävää suussa koko ajan. Käytiin läpi se perinteinen rumba: edellinen pöytäkirja, safkaamista, osa-alueiden tilanteet, safkaamista, talous, safkaamista, muut asiat, safkaamista, seuraava kokous ja poistuminen.

19.23 bileet olivat ohitse.

Todettiin, että paljon on vielä tehtävää. Leiri-alueellakin pitäisi ehtiä piipahtamaan. Sovittiin seuraavaan kokoukseen pitkät tsekkilistat siitä, mitä jokaisen päällikön täytyy seuraavaan kokoukseen mennessä hoitaa. Huollon kädet ovat täynnä töitä, eikä ne työt suinkaan leirille lopu. Muonituskaan ei panisi pahakseen parista kokkaamisen parissa viihtyvälle valioyksilölle. Ihan vain vinkiksi teille pestittömille johtajille ;) Ja toki jos jokin osa-alue kiinnostaa aivan erityisesti, päälliköt varmasti keksivät kaikkea pientä ja mukavaa pikku puuhastelua vielä.

Seuraava kokous onpi 26.6. klo 18.00 Sibeliusmonumentilla. Jokaisen leiritoimikuntalaisen olisi erittäin suotavaa ilmaantua paikalle.

Pöytäkirjasta voi joku pikku byrokraatti lueskella lisää.

- Tintti

PS. Tästä lähtien kirjoitan joka ikisen pöytiksen suoraan koneelle. Omien hieroglyfien tulkkaaminen ja muka nokkelien pikakirjotuslyhennelmien kääntäminen sujuvalle suomen kielelle ei ole mitenkään kivaa :D.

200 rikki!

Talvisia kuvia Skutvikenistä

Leiri lähestyy ja nyt on saavutettu yksi melkoisen merkittävä virstanpylväs: ilmoittautumisten määrä on ylittänyt kahden sadan maagisen rajan! Suuri kiitos kaikille ilmoittautuneille. Tämä porukka tullaankin havaitsemaan heinäkuun tienoilla Tammisaaren lähimaastossa, kesäisessä Skutvikenissä.

Pääsin käymään leirialueella tammikuussa, lumen ollessa vielä maassa ja merikin oli jäässä. Silti pystyi havaitsemaan miten upealle leiripaikalle olemmekaan matkalla - hiekkarantakin on niin iso (pituus- ja leveyssuunnassa!) että koko leiri mahtuu iltanuotiolla sen yhteen laitaan ihastelemaan auringonlaskua. Rannalla voi pelailla vaikka ultimatea ja lentopalloa yhtä aikaa niiden juurikaan häiritsemättä toisiaan tai lämpöisessä merivedessä polskivia uimareita. Kenties rannan tienoilla nähdään juoksemista vauhdikkaampia menopelejä leirin aikaan.... ja vielä useita erilaisia!

Muu leirialue rakennelmineen nousee rakennusleirin alkupäivistä lähtien rannan yläpuolella sijaitsevaan tasaiseen kangasmaastoon. Alueelle on helppo rakentaa leirirakennelmat aina lipputangosta ja leiriportista keittiövartioiden katoksiin ja sudenpentujen telttakylään. Ja jokainen pääsee osallistumaan kaiken tämän tekemiseen ihan itse! Kyllä vierailupäivänä kelpaa vanhemmille esitellä ihan itse rakennettua ruokailupöytää ja rinkkatelinettä.

Ja taas on leiriin jäljellä yksi päivä vähemmän kuin eilen! Heinäkuu on ihan kohta!

Mallu
leirinjohtaja

99 aamua

Partioparaati

22.4. klo 9.00, sunnuntaiaamu. Kello herätti ja loikkasin sängystä samantien pystyyn. Avasin sälekaihtimet. Jes, sininen taivas ja aurinko, eikä yhtä ainoata pilvenhattaraa. Eilisen harmauden aiheuttama skeptisyys haihtui samantien. Tiesin, että tästä tulisi loistava paraatipäivä.

Paraati on aina ollut minulle merkittävä tapahtuma. Se yhteenkuuluvuuden tunne siellä muiden virallisiin pukeutuneiden partiolaisten seassa on käsinkosketeltava. Yksi jos toinen juttelevat tuntemattomille kanssatovereilleen kuin olisivat olleet kavereita hiekkalaatikolta saakka.

Oli hienoa seistä Senaatintorin portailla. Varsinkin kun sieltä korkeuksista katseeni jämähti SVPR:n kohdalle: "Noiden kanssa mä lähden kohta kesäleirille". Tajusin oikeastaan vasta tänään siinä seistessäni, että oikeasti kesäleiri lähenee hurjaa vauhtia. Minulle heräsi vahva tunne siitä, että tästä leiristä tulee jotain sellasta, josta puhutaan vielä pitkään. Sille nauretaan ja sitä muistellaan haikeana. Moniin hetkiin halutaan varmasti palata vielä takaisin kuukausien, ehkä vuosienkin jälkeen. Toivottavasti leiriltä jää uusia ystäviäkin.

Matkustin ajassa eteenpäin ja kuvittelin, millaista on taas päästä rakentelemaan leiriä, istua iltanuotiolla koko leirin voimin, uida auringonlaskussa, syödä niiden itserakennettujen pöytien ääressä, valvoa öitä... Ennenkaikkea nauttia yhdessäolosta ja luonnon kauneudesta. Kesäleirit on sitä peruspartiota parhaimmillaan.

Diagnoosi tautiini on selvä: leirikuume. Harmi vain, että tähän kuumeseen ei auta lepo, ei lääkkeet. On vain jaksettava odottaa heinäkuuhun.

Muodollisuuksien ollessa ohi oli aika palata oman lippukuntani luokse. Vieressäni seisonut Haagan Eräveikko kysyi, missä minä marssin. "Tossa SVPR:n osastossa", vastasin ylpeyttä tuntien.

Ajatuksia "siitä" ja hevosista ja puutarhan hoidosta

Ohjelmaretki

Edellisenä viikonloppuna toimekas joukko tälläytyi partiohuiveihinsa, jätti itsesensuurinsa kaupungin hälinään ja suuntasi Nuuksioon Toimen Poikien Öögalle juonimaan tulevan kesän spektaakkeleita, joita muistellaan vielä dementiahoitokodissakin erinäisten vuosien kuluttua.
Ohjelmasuunnitteluviikonloppuna ver.1.2 hiottiin jo valmiita ohjelmarunkoja, kaadettiin pari lahonoloista pajua ja istutettiin varsinainen lehto uusia rehevästi versoilevia ja ytimeltään tukevia tammia.
Saeculumilla järjestetään ohjelmaa myös johtajille, jotka ovat tyypillisesti tottuneet häärimään tiskin toisella puolella. Lauantaiaamuna ennen massojen tuloa perjantaista paikalla päivystänyt ohjelmatiimi pohti millä lähtisi nokittamaan haikkitiimin hervottomia rasti-ideoita. Vaikka hevosen jäistä pelastautumisharjoitusta ei nähtäne helteisessä Tammisaaressa, hauskoja haasteita riittää, vaikkei sulalla kutittelisikaan.
Ja sitten se pöllähti ilmaan! Tiedätte varmasti mitä tapahtuu, kun pölysokeripussin aukaisee liian rivakasti; makea pöly hyökkää silmille ja maustaa hengitysilmankin makoisaksi. Muurahaiskarhun lailla kielemme vispasivat kilvan ilmassa likittäen kaiken ideatomun ennen sen lasehtimista ektoplasmaksi lattian tasalle.
"Sitä" ette ole aivan joka leirillä tehneet… Ilman minkäänlaista itsekritiikkiä aiomme toteuttaa suht levottoman johtajapläjäyksen, mutta vain niille, jotka pystyvät samaistumaan yönmustiin ninjapinjoihin ja tuntevat sukkahousut iltahämärän ohella omikseen.
”Kaikenlaisia kotkotuksia”, saattaisi joku tokaista.